Juurilla

Vuosia sitten aioin vain selvittää, miksi äidilläni oli pikimusta paksu tukka. Oliko perää suvussa kulkeneessa legendassa, jonka mukaan esi-isä oli tullut Italiasta. Suvussa esiintyi sukunimenä italialaistyylinen nimi. Vuosien kuluessa pienestä selvitystyöstä on kasvanut rakas harrastus. Esipolviani olen löytänyt aina 1500-luvulla saakka. Jokaisesta sukuhaarastani olen löytänyt vähintään viisi polvea taaksepäin, eikä kymmenen polvea taaksepäin ole mitenkään harvinaista.

Italiasta en ole juuriani vielä löytynyt. Veri on vuosikymmenien ajan vetänyt eri puolille Italiaa. Lomamatka toisensa jälkeen on sinne suuntautunut jo kauan ennen sukututkimuksen aloittamista. Ehkä ne juuret vielä löytyvät. Sen sijaan on löytynyt kolme esi-isää Ruotsista vuonna 1721 tulleista sotilaista. Yksi sotilas on tullut samoihin aikoihin Karjalasta ja yksi Pohjanmaalta. Muuten juureni ovat läntisestä Suomesta Loimaan ja Kurikan väliltä. On maanviljelijöitä, sotilaita ja käsityöläisiä metsänvartijaa ja kappalaista unohtamatta.

Aikaa on riitänyt myös muiden sukututkijoiden ongelmien ratkaisemiseen sukututkimuspalstoilla. Hakemistojen tekeminen kirkonkirjoihin on tuottanut iloa niin itselle kuin muillekin tutkijoille.

Monet sukututkimuskurssit on tullut käytyä. Yllätyksekseni myös historia on alkanut kiinnostaa. Arkistot ovat tulleet vuosien mittaan tutuiksi. Mutta tärkein työväline on ehdottomasti tietokone.

Mainokset