Aihearkisto: Sukututkimus

Pääkaupungin kaduilta sotapolulle

Aamuvarhaisella piti ehtiä Helsingin junaan. Sukuani tutkivana janoan aina pääkaupunkiin mennessäni pääsyä Kansallisarkistoon, tuohon vanhojen asiakirjojen pyhättöön.

Nytkin tein melkein tikusta asiaa. Keräsin aamukiireessä muutaman sodassa olleen sukulaiseni syntymä- ja kuolinajat ruutupaperille toiveena ehtiä käväisemään arkistossa. Pari päivää aiemmin olin selvitellyt kantakorttien tilaamista. Kohtuullisen nopeasti selvisikin, että Astia-palvelun kautta pystyy tilaamaan valokopiot kantakorteista. Halusin kuitenkin päästä katsomaan alkuperäisiä kantakortteja ja tiesin sen olevan mahdollista. Lopulta löysin ohjeet, joiden mukaan kantakortit voi tilata arkistolaitoksen tietokoneilla.

Pääkaupunkiin saavuttuamme suuntasimme aamukahville kahvilaan, jonka juuret ovat 1890-luvulla. Fazer-konsernin isä Karl Fazer perusti konditorialiikkeensä 1891 isänsä omistamaan kiinteistöön Kluuvikadulla. Samaan osoitteeseen mekin suuntasimme ja poistuimme herkuista nautiskeltuamme. Seuraavan kohteemme aukeamiseen oli vielä tovi aikaa.

Niinpä suuntasimme tuulen tuiverruksesta välittämättä Rauhankadulle ohi Tuomiokirkon, jonka ensimmäiset suunnitelmat Carl Ludvig Engel laati jo 1818. Suunnitelmien kehittely vaati vielä kokonaisen vuosikymmenen. Alunperin kirkkoa kutsuttiin Nikolainkirkoksi ja lapsuudessani Suurkirkoksi.

Nuori matkaseuralaiseni ei ollut aiemmin käynyt Kansallisarkistossa, mutta tuli mielellään kanssani sinne ja sai samalla oppia arkistoetikettiin. Kansallisarkiston alkuna pidetään vuonna 1816 perustettua Senaatin arkistoa. Oman, Gustaf Nyströmin suunnitteleman, rakennuksensa arkisto sai vuonna 1890. Rakennusta on laajennettu kolmasti.  Valtaosa arkistomateriaalista sijaitsee muualla kuin Rauhankadun kiinteistössä.

Niinpä materiaalit, joita Kansallisarkistossa haluaa tutkia, pitää yleensä tilata etukäteen. Nyt olin valtaamassa uutta tutkimusaluetta. Sain virkailijalta opastuksen kantakorttien tilaamiseen. Toimitusaika onkin huomattavasti pidempi kuin useimpien muiden arkistomateriaalien. On odotettava pari viikkoa. Yleensä olen saanut (muut) materiaalit seuraavana päivänä ja jotkut materiaalit jopa samana päivänä.

Jo Kansallisarkistoa lähestyessämme olimme kiinnittäneet huomiota Suomen Pankin toimitilojen levittäytymiseen Kansallisarkiston läheisyyteen. Jatkoimme matkaa Snellmanninkadulle aukeavan päärakennuksen julkisivun ohi. Rakennus valmistui 1883 ja sen on suunnitellut Ludvig Bohnstedt. Suomen Pankin tarinan voi katsoa alkaneen siitä, kun Porvoon valtiopäivillä 1809 keisari Aleksanteri I antoi määräyksen, että Suomeen oli perustettava pankki.

Voit käydä Suomen pankin tiloissa virtuaalikierroksella tai virtuaalisella taidekierroksella.

Vastapäätä Suomen Pankkia on Säätytalo, paikka, jossa olen osallistunut pariin työhöni liittyneeseen seminaariin. Gustaf Nyströmin suunnittelema ja vuonna 1891 valmistunut talo rakennettiin Suomen säätyjen istuntopaikaksi. Usein siellä järjestetään eduskuntavaalien jälkeen pidettävät hallitusneuvottelut. Rakennus toimii nykyään valtion kokous- ja edustustilana. Säätytalon päätykolmiota koristaa kuvanveistäjä Emil Wikströmin pronssiveistos Aleksanteri I ja Porvoon valtiopäivät 1809.

Suomen säätyvaltiopäivät alkoivat 1860-luvulta lähtien kokoontua säännöllisesti, jolloin syntyi tarve rakentaa niille pääkaupunkiin vakituiset tilat. Aatelissääty rakensi itselleen istuntopaikaksi Ritarihuoneen jo 1862. Kolme aatelitonta säätyä, eli papisto, porvaristo ja talonpoikaisto, saivat odottaa omia tilojaan Säätytalon valmistumiseen saakka. Kukin sääty sai talosta oman istuntosalinsa.

Senaatintori sai alkunsa, kun Helsingistä oli 1812 tehty Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki ja siitä ryhdyttiin rakentamaan edustuskelpoista hallintokaupunkia. Vanhan Suurtorin korvasi monumentaalinen Senaatintori. Sen itälaidalle nousi 1822 Senaatintalo, joka nykyään tunnetaan Valtioneuvoston linnana. Länsilaidalle kohosi Helsingin yliopiston päärakennus 1832. Yliopiston pohjoispuolelle valmistui 1840 Helsingin yliopiston kirjasto.

Helsingin yliopiston kirjaston kokoelman alkuna pidetään Turun kimnaasin noin 20 niteen kirjakokoelmaa, joka siirtyi Turun akatemialle sen perustamisen yhteydessä vuonna 1640. Kirjasto sai 1640-luvulla merkittäviä kirjalahjoituksia, jotka olivat peräisin kolmikymmenvuotisen sodan ryöstösaaliista. Elokuussa 2006 Helsingin yliopiston kirjaston nimi muuttui Kansalliskirjastoksi. Kansalliskirjastolla on ollut vuodesta 1829 täydellinen vapaakappaleoikeus, joten sieltä löytyvät kaikki maassamme painetut julkaisut. Siellä sijaitsee valtakunnallinen vapaakappalearkisto. Nykyisin vapaakappaleoikeuteen sisältyy myös oikeus hakea ja tallentaa verkkoaineistoja.

Muutamassa minuutissa olimme ohittaneet kohtuullisen määrän tärkeitä rakennuksia ja niihin liittyvää maamme historiaa. Oli aika siirtyä taiteen pariin. Seuraava kohteemme oli Ateneumin taidemuseo. Symmetrinen uusrenessanssia edustava Ateneum-rakennus valmistui 1887. Kolmannen kerroksen italialaisen Amedeo Modiglianin näyttely esitteli taiteilijan lyhyeksi jäänyttä elämää ja hänen luomaansa taidetta. Toisen kerroksen näyttely Suomen taiteen tarina yllätti esillepanollaan ja rinnastuksillaan. Se loi yhteyksiä Suomen ja maailman historiaan.

Ruokailujen ja shoppailujen lomassa ehdimme vielä tutustua Helsingin taidemuseo HAMin (Helsinki Art Museum) näyttelyihin. Yläkerrassa japanilaisen Kusaman takautuva näyttely kiinnosti ja viehätti erilaisuudellaan. Alakerran näyttelyistä mainittakoon HAMin juuret, jossa tunnelmat vaihtuvat lyyrisistä ja runollisista varsin vahvatunnelmaisiin.

Oliko jokin erityinen syy käydä Kansallisarkistossa? Tottahan toki oli: Sotapolku.

Mainokset

Lauri Viidan seitsemäs serkku

Viime keväänä erään henkilön taustoja tutkiessani törmäsin mielenkiintoiseen perheeseen. Kyseessä oli pitäjänsuutari Kustaa Vilhelm Hellmanin perhe. Perhe asui ensin Hämeenkyrön Palon kylässä.

Juopumuksesta tuomitseminen 1848 Tampereella ei ollut mitenkään tavatonta. Mainetodistuksen ottaminen Tarkk’ampujapataljoonaan 1850 sen sijaan alkoi herättää kiinnostustani. Vähitellen ehtoollismerkinnät Hämeenkyrön rippikirjassa alkoivat käydä harvinaisiksi. Jotain ongelmaa varmaan oli pitäjänsuutarin ammatin harjoittamisessa eikä tarkk’ampujakaan ilmeisesti ollut Kustaa Vilhelmin unelma-ammatti, koska rippikirjassa 1851-57 hänet on merkitty ensin muonatorppariksi ja korjattu itselliseksi.

Aivan vuoden 1857 lopulla Kustaa Vilhelm ryhtyi Pirjolan talon metsänvahdiksi Lemmakkalan kylässä. Neljältä vuodelta on ehtoollismerkinnät. Tuohon aikaan ehtoollisella piti käydä vuosittain. Sitten nimen eteen on lisätty kysymysmerkki, yksi lapsista on merkitty kuolleeksi Messukylässä 1862 ja yksi syntyneeksi Tampereella 1864. Jatkossa ehtoollismerkintöjä on todella harvassa. Lopulta metsänvartijan ammatti on korvattu merkinnällä kylän itsellinen.

Ilmeisesti Kustaa Vilhelm oli kiertelevää sorttia. Ainakaan hän ehtoollismerkintöjen harvalukuisuudesta päätellen ei ole vuoden 1861 jälkeen paljonkaan pysytellyt Lemmakkalassa. Hämeenkyrön rippikirjassa 1881-90 on merkintä, jonka mukaan hän oleskeli Tampereella. Koskaan hän ei kuitenkaan virallisesti muuttanut Hämeenkyröstä, vaikka välillä oleskelikin ainakin Messukylässä ja Tampereella. Ilmeisesti Kustaa Vilhelm pystyi hyvin elättämään itsensä ja perheensä, koska häntä ei rippikirjoihin ole merkitty kirkon vaivaiseksi eikä ruotuvaivaiseksi.

Kustaa Vilhelm Hellman syntyi 1826 Hämeenkyrössä Kievarin talon pojan Juhon ja nikkari Flinkmanin tyttären Anna Ulrikan toisena ja viimeisenä lapsena. Isä Juho oli tuohon aikaan melkoinen kiertelijä, joka kuoli Viaporissa Kustaa Vilhelmin odotellessa 10-vuotissyntymäpäiväänsä. Tuohon aikaan tuskin syntymäpäivillä oli samanlaista merkitystä kuin nykyään. Äiti Anna Ulrika avioitui uudelleen neljä vuotta leskenä oltuaan karvari Simon Malinin kanssa ja perheeseen syntyi kolme tytärtä. Kustaa Vilhelm avioitui 1845 Kustaava Vilhelmiina Juhontyttären (1823-79) kanssa. Vaimo oli Luukin talon tytär Hämeenkyrön Heinijärveltä. Lapsia parille syntyi seitsemän, joista kolme kuoli pieninä. Kustaa Vilhelm kuoli helmikuussa 1900 73-vuotiaana.

Koska Kustaa Vilhelmin isä Juho Esaiaksenpoika oli kotoisin Kyröspohjan Kievarista, aloin tutkia hänen alkuperäänsä. Juhon isänisä minulla olikin jo sukututkimusohjelmassani. Isänisän äidinisä jahtivouti Martti Rekonpoika Hastig on myös oma esi-isäni.

Niinpä aloin tutkia Kustaa Vilhelm Hellmanin lapsia. Pojista nuorin oli tullut jo tutkituksi alussa mainitun tapauksen yhteydessä.

Seuraavaksi jatkoin vanhimmasta tyttärestä Maria Kustaava Kustaantytär Hellmanista (s. 1846). Hän muutti kotoaan Hämeenkyröstä 1862 Messukylään pellavatehtaan työntekijäksi. Vuonna 1869 hän avioitui Juho Taavetti Abrahaminpoika Nikanderin kanssa. Juho Taavetti oli syntynyt 1847 Vesilahdella Kaakilan kylässä Mäkelän torpassa. Pellavatehtaan työntekijäksi tullessaan 1869 hän otti tai hänelle annettiin sukunimi Nikander.

Nuoripari muutti pian avioitumisensa jälkeen Tampereelle Finlaysonin työntekijöiksi. Perheeseen syntyi viisi lasta, joista keskimmäisen nimi kiinnitti heti huomiotani: Alfhild Josefina. Ja kuinka ollakaan Alfhild meni naimisiin 10.7.1895 Tampereella työmies Emil Juhonpoika Wiidan kanssa. Emil oli muuttanut Tampereelle 1891 kotoaan Virroilta. Jo Emilin isälle oli merkitty rippikirjaan sukunimi Wiita.

Nimi Alfhild siis hämmästytti. Vielä enemmän hämmästytti hänen avioitumisensa Emil Wiidan kanssa. Ja niin alkoi mieleni pohjalta kummuta runo:

Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.

Alfhild, hän joka synnytti minut,
on joka yö sinne purjehtinut,
missä nyt Eemeli tullen ja mennen
murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.
Siellä he kulkevat tähtien rivissä…

Sitten tuli kiire hakemaan Wikipediasta Lauri Viitaa. Varmistui pojan ja vanhempien yhteys. Olen Lauri Viidan 7. serkku. Yhteiset esivanhempamme ovat Martti Rekonpoika Hastig (1682-1784) ja Kirsti Juhontytär Tuomola (1696-1770).

Tänään tulee kuluneeksi 100 vuotta kirvesmies, runoilija ja kirjailija Lauri Viidan syntymästä.

Olen kerännyt Lauri Viidan esipolvia tänne:
https://marjalenajohanneksentytar.wordpress.com/lauri-viita/
https://marjalenajohanneksentytar.wordpress.com/lauri-viita/lauri-viidan-esivanhemmat/

Hastigista löydät lisätietoa täältä:
https://marjalenajohanneksentytar.wordpress.com/hastigin-jalkelaisia/

Yhdeksän paikkakuntaa yhdessä päivässä

Mitä kaikkea voikaan kohdata, kun lähtee etsimään tietynlaisia lämpimiä käsineitä? No ainakin voi nähdä kaksi kettua eli enemmän kuin yleensä vuosikymmenen aikana. Retken aikana huomasimme käyneemme yhdeksässä kunnassa tai kaupungissa ja kahdessa maakunnassa.

ylojarvi-vaakuna-svg

Ensimmäisen kunnanrajan takana oli Ylöjärvi, jossa kukaan esivanhemmistani ei ole syntynyt eikä elänyt. Yhden tätini aviomiehen veli nukkui ajasta ikuisuuteen 84-vuotiaana Ylöjärvellä. Estejuoksun kaksinkertainen olympiavoittaja Volmari Iso-Hollo syntyi Ylöjärvellä vuonna 1907.

hameenkyro-vaakuna-svg

Seuraavan rajan ylitettyämme saavuimme Hämeenkyröön, isäni synnyinkuntaan. Hämeenkyrössä on syntynyt moni esivanhemmistani niin isän kuin äidinkin puolelta. Hämeenkyrön kirkonkirjat ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi. Ongelmallisin on rippikirja on vuosilta 1784-1805. Siitä puuttuu paljon syntymäaikoja ja virheellisyyksiäkin on riittämiin.

ikaalinen-vaakuna-svg

Kolmostietä ajaessamme seuraavaksi oli edessä Ikaalinen. Ennen Ikaalisten eroamista omaksi seurakunnakseen se oli Hämeenkyrön kappeli. Kappelin kappalaisena oli vuosina 1593-1619 niin minun kuin monen muunkin esi-isä Philippus Laurentii. Ikaalisten emäseurakuntaan kuuluneet kappelit Kankaanpää, Karvia, Honkajoki, Parkano ja Jämijärvi ovat aikojen kuluessa itsenäistyneet omiksi seurakunnikseen.

jamijarvi-vaakuna-svg

Seuraavaksi oli vuorossa Jämijärvi. Samalla siirryimme Pirkanmaalta Satakuntaan. Erikoista on, ettei kukaan esivanhemmistani ole syntynyt eikä elänyt Jämijärvellä. Jämijärven ympäriltä esivanhempia on löytynyt kosolti. Hiihtoputken jätimme väliin. Jämijärvellä on syntyi vuonna 1917 harmonikkataiteilija Lasse Pihlajamaa.

kankaanpaa-vaakuna-svg

Kankaanpäässä ylitimme Pori-Parkano-radan Niinisalon kohdalla. Vähältä piti, etten itse olisi lapsena muuttanut  Niinisaloon. Vanhempani valitsivat kuitenkin kahdesta vaihtoehdosta Tampereen. Kankaanpäästä on lähtöisin esivanhempiani sekä äidinisän että äidinäidin sukuhaaroista. Itse valitsin ensimmäisen koulutustani vastaavan työpaikan Kankaanpään ja Virtojen väliltä. Kankaanpää hävisi.

porin_vaakuna-svg

Viimeinen läpikulkupaikkamme Satakunnan puolella oli Pori niin kummalliselta kuin se tuntuukin. Lavia liitettiin Poriin viime vuoden alusta. Laviasta on kotoisin moni esivanhempani. Lavian kirkonkirjoja ennen vuotta 1827 pitää osata hakea Suodenniemeltä ja Mouhijärveltä, jotka kumpikin kuuluvat nykyään Sastamalan kaupunkiin. Laviasta löydetty kivilaji on nimetty kunnan mukaan lavialiitiksi ja sitä esiintyy etenkin Karhijärven etelä- ja kaakkoispuolella. Vielä Porista sen verran, että ehdin käydä koulua yhden vuoden Porissa perheeni asuessa Pihlavassa.

karkku-vaakuna-svg

Lavian järvien rannoilta matkamme jatkui Sastamalan kaupunkiin ja Pirkanmaalle. Kaupungilta ei matkamme varrella näyttänyt. Maaseutua ja metsää oli sitäkin enemmän. Lavian jälkeen ajoimme ohi Suodenniemen, äitini synnyinpitäjän, kirkon ja kirkonkylän. Suodenniemellä on syntynyt ja asunut melkoinen joukko esivanhempiani. Omat vanhempanikin asuivat jonkin aikaa siellä. Äitini astma ei sallinut vanhempieni jatkaa maanviljelyä vaan heidän piti vaihtaa ammattia ja muuttaa Tampereelle. Sieltä tehtiin kymmenen vuoden lenkki eri puolille Satakuntaa.  Nykyisen Sastamalan alueella syntyi kaksi sisarustani. Suodenniemen lisäksi juuriani on myös muissa Sastamalan osissa: Tyrväällä, Kiikassa, Kiikoisissa ja Karkussa. Tiesitkö, että Sastamalan vaakunaksi valittiin Karkun vanha vaakuna?

113px-nokia-vaakuna-svg

Ja sitten saavuimme Nokian kaupunkiin. Nokiaan liitetystä Suoniemestä on kotoisin vuonna 1755 syntynyt esiäitini. Isotätini perheineen asui Nokialla, samoin hänen sisarensa vanhoilla päivillään. Nuijasodan aikana vuodenvaihteessa 1596–97 Nokialla ottivat yhteen Klaus Flemingin johtamat huovit ja nihdit sekä Jaakko Ilkan johtamat talonpojat.

113px-tampere-vaakuna-svg

Lopulta palasimme lähtöpaikkaamme Tampereelle. Sielläkään ei ole syntynyt esivanhempiani, mutta vanhempieni jälkipolviin kuuluvia on Tampereella syntynyt ja kastettu seitsemän. Tampere on siirtymässä uuteen aikaan, kun ylihuomenna avataan Rantatunneli.

Tekijänoikeusneuvoston lausunto 1997:11

Kyröjoen rannalla

Isäni kertoi olleensa nuorena miehenä uitoilla Kyröjoella. Myöhemmin olen kuullut Kyröjoen kutistuneen melko pieneksi. Vihdoinkin kävin muutama viikko sitten mainitun joen rannalla. Ei se ihan pieni puro ollut, muttei enää uittojoen mittoja täyttäväkään.

Nyt en puhu Pohjanmaan suurimmasta joesta, Kyrönjoesta, vaan Pirkanmaalla virtaavasta Kyröjoesta. Kyröjoki virtaa kiemurrellen. Se oli aiemmin Hämeenkyrön ja Mouhijärven rajajoki, ikivanha raja. Mouhijärven liityttyä Vammalaan vuonna 2009 Kyröjoesta tuli Hämeenkyrön ja Sastamalan rajajoki. Vuoden 2009 kuntaliitosten yhteydessä Vammalan kaupunki otti nimekseen vanhan emäpitäjän nimen Sastamalan.

Talojen maita koskevien rajariitojen yhteydessä Kyröjoki on ollut merkittävässä osassa.

kyrojoki-1