Aamuvarhaisella piti ehtiä Helsingin junaan. Sukuani tutkivana janoan aina pääkaupunkiin mennessäni pääsyä Kansallisarkistoon, tuohon vanhojen asiakirjojen pyhättöön.
Nytkin tein melkein tikusta asiaa. Keräsin aamukiireessä muutaman sodassa olleen sukulaiseni syntymä- ja kuolinajat ruutupaperille toiveena ehtiä käväisemään arkistossa. Pari päivää aiemmin olin selvitellyt kantakorttien tilaamista. Kohtuullisen nopeasti selvisikin, että Astia-palvelun kautta pystyy tilaamaan valokopiot kantakorteista. Halusin kuitenkin päästä katsomaan alkuperäisiä kantakortteja ja tiesin sen olevan mahdollista. Lopulta löysin ohjeet, joiden mukaan kantakortit voi tilata arkistolaitoksen tietokoneilla.
Pääkaupunkiin saavuttuamme suuntasimme aamukahville kahvilaan, jonka juuret ovat 1890-luvulla. Fazer-konsernin isä Karl Fazer perusti konditorialiikkeensä 1891 isänsä omistamaan kiinteistöön Kluuvikadulla. Samaan osoitteeseen mekin suuntasimme ja poistuimme herkuista nautiskeltuamme. Seuraavan kohteemme aukeamiseen oli vielä tovi aikaa.
Niinpä suuntasimme tuulen tuiverruksesta välittämättä Rauhankadulle ohi Tuomiokirkon, jonka ensimmäiset suunnitelmat Carl Ludvig Engel laati jo 1818. Suunnitelmien kehittely vaati vielä kokonaisen vuosikymmenen. Alunperin kirkkoa kutsuttiin Nikolainkirkoksi ja lapsuudessani Suurkirkoksi.
Nuori matkaseuralaiseni ei ollut aiemmin käynyt Kansallisarkistossa, mutta tuli mielellään kanssani sinne ja sai samalla oppia arkistoetikettiin. Kansallisarkiston alkuna pidetään vuonna 1816 perustettua Senaatin arkistoa. Oman, Gustaf Nyströmin suunnitteleman, rakennuksensa arkisto sai vuonna 1890. Rakennusta on laajennettu kolmasti. Valtaosa arkistomateriaalista sijaitsee muualla kuin Rauhankadun kiinteistössä.
Niinpä materiaalit, joita Kansallisarkistossa haluaa tutkia, pitää yleensä tilata etukäteen. Nyt olin valtaamassa uutta tutkimusaluetta. Sain virkailijalta opastuksen kantakorttien tilaamiseen. Toimitusaika onkin huomattavasti pidempi kuin useimpien muiden arkistomateriaalien. On odotettava pari viikkoa. Yleensä olen saanut (muut) materiaalit seuraavana päivänä ja jotkut materiaalit jopa samana päivänä.
Jo Kansallisarkistoa lähestyessämme olimme kiinnittäneet huomiota Suomen Pankin toimitilojen levittäytymiseen Kansallisarkiston läheisyyteen. Jatkoimme matkaa Snellmanninkadulle aukeavan päärakennuksen julkisivun ohi. Rakennus valmistui 1883 ja sen on suunnitellut Ludvig Bohnstedt. Suomen Pankin tarinan voi katsoa alkaneen siitä, kun Porvoon valtiopäivillä 1809 keisari Aleksanteri I antoi määräyksen, että Suomeen oli perustettava pankki.
Voit käydä Suomen pankin tiloissa virtuaalikierroksella tai virtuaalisella taidekierroksella.
Vastapäätä Suomen Pankkia on Säätytalo, paikka, jossa olen osallistunut pariin työhöni liittyneeseen seminaariin. Gustaf Nyströmin suunnittelema ja vuonna 1891 valmistunut talo rakennettiin Suomen säätyjen istuntopaikaksi. Usein siellä järjestetään eduskuntavaalien jälkeen pidettävät hallitusneuvottelut. Rakennus toimii nykyään valtion kokous- ja edustustilana. Säätytalon päätykolmiota koristaa kuvanveistäjä Emil Wikströmin pronssiveistos Aleksanteri I ja Porvoon valtiopäivät 1809.
Suomen säätyvaltiopäivät alkoivat 1860-luvulta lähtien kokoontua säännöllisesti, jolloin syntyi tarve rakentaa niille pääkaupunkiin vakituiset tilat. Aatelissääty rakensi itselleen istuntopaikaksi Ritarihuoneen jo 1862. Kolme aatelitonta säätyä, eli papisto, porvaristo ja talonpoikaisto, saivat odottaa omia tilojaan Säätytalon valmistumiseen saakka. Kukin sääty sai talosta oman istuntosalinsa.
Senaatintori sai alkunsa, kun Helsingistä oli 1812 tehty Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki ja siitä ryhdyttiin rakentamaan edustuskelpoista hallintokaupunkia. Vanhan Suurtorin korvasi monumentaalinen Senaatintori. Sen itälaidalle nousi 1822 Senaatintalo, joka nykyään tunnetaan Valtioneuvoston linnana. Länsilaidalle kohosi Helsingin yliopiston päärakennus 1832. Yliopiston pohjoispuolelle valmistui 1840 Helsingin yliopiston kirjasto.
Helsingin yliopiston kirjaston kokoelman alkuna pidetään Turun kimnaasin noin 20 niteen kirjakokoelmaa, joka siirtyi Turun akatemialle sen perustamisen yhteydessä vuonna 1640. Kirjasto sai 1640-luvulla merkittäviä kirjalahjoituksia, jotka olivat peräisin kolmikymmenvuotisen sodan ryöstösaaliista. Elokuussa 2006 Helsingin yliopiston kirjaston nimi muuttui Kansalliskirjastoksi. Kansalliskirjastolla on ollut vuodesta 1829 täydellinen vapaakappaleoikeus, joten sieltä löytyvät kaikki maassamme painetut julkaisut. Siellä sijaitsee valtakunnallinen vapaakappalearkisto. Nykyisin vapaakappaleoikeuteen sisältyy myös oikeus hakea ja tallentaa verkkoaineistoja.
Muutamassa minuutissa olimme ohittaneet kohtuullisen määrän tärkeitä rakennuksia ja niihin liittyvää maamme historiaa. Oli aika siirtyä taiteen pariin. Seuraava kohteemme oli Ateneumin taidemuseo. Symmetrinen uusrenessanssia edustava Ateneum-rakennus valmistui 1887. Kolmannen kerroksen italialaisen Amedeo Modiglianin näyttely esitteli taiteilijan lyhyeksi jäänyttä elämää ja hänen luomaansa taidetta. Toisen kerroksen näyttely Suomen taiteen tarina yllätti esillepanollaan ja rinnastuksillaan. Se loi yhteyksiä Suomen ja maailman historiaan.
Ruokailujen ja shoppailujen lomassa ehdimme vielä tutustua Helsingin taidemuseo HAMin (Helsinki Art Museum) näyttelyihin. Yläkerrassa japanilaisen Kusaman takautuva näyttely kiinnosti ja viehätti erilaisuudellaan. Alakerran näyttelyistä mainittakoon HAMin juuret, jossa tunnelmat vaihtuvat lyyrisistä ja runollisista varsin vahvatunnelmaisiin.
Oliko jokin erityinen syy käydä Kansallisarkistossa? Tottahan toki oli: Sotapolku.
Sukututkimustietoa 